Elämä jatkuu.

Osittain siitä mihin sen jätin... Osittain jostain tulevaisuudesta. Ja osittain, menneisyydestä.

Ihan hyvä kai ettei kaikki osat ole samaa, mutta kun ne väärät osat ovat väärässä vaiheessa. Ei valitus, vaan huokaus.. Elämän totuuksia taas jälleen...

Oliko sitten viisasta olla poissa? Ei, mutta ei elämää voi elää viisaasti. Siihen pitää liittää ja irroittaa paljon hupia ja kivaa. Mitä enempi sokeria puuroon laittaa, sen makeampaa se on.

Eihän tässä tämän enempää.. Olen hengissä, miksen olisi... Ja tulevaisuuskaan ei minua nujerra. Jos en anna sille tilaisuutta.